I feel like dancing tonight

 Hejjsan!

Nyt kirjotan siis ekaa omaa postausta. Ja mitäs tässä, kotona jossain sairauksissa lojuen. No onpaha olllu ainaski aikaa kaikkee mihi ei normaalisti. Ja nyt tällä hetkellä kuuntelen All time low- I feel like dancing, nauraen. Tänää oon saanu aikaseks siivottuu mun kaapin ja tän blogin suhteellisen hyvään kuntoon. Eilen olin sitte Katrin kanssa kahvilla (vaikka otinkin kaakaon) ja siinähän me istuskeltiin n.3h :D Ostin uuden paidan ja se on toi tos yhteispostaukses. Mul ei täl hetkel oo ihmeempii kyllä, mutta laitanpa vielä yhen tekstin tähän.

                                     Kielimuuri

Joskus joku rikkoi sen,

mun sisäisen muurini.

Siitä lähtien sitä muuraamaan aloin,

jokaisesta huomautuksesta,

jokaisesta riidasta,

se kasvaa aina vain.

Pääsekö kukaan siitä kohta enää yli?

Pelkään itseni puolesta.

Olisinko vain tunteeton?

Vai onko elämäni huoletont?

Keksiikö joku vielä sisäisen porttini?

Josta pääsee sisään pyytämällä avainkorttini.

Ne, joille sen luotan,

kaikkonee kuin luotain.

Puhun joka ihmiselle erikieltä,

että he ymmärtävät minun mieltä.

Onko se esittämistä, 

vai esitäkö viisasta?

En itsekkään omaa itseäni tunne,

joten pliis, jotain vinkkiä mulle?

Vitutus, rakkaus,innostus samalt ulkopuolelt näyttää,

Sisälläni niistä tuhansia tarinoita niistän.

En osaa puhua omaa kieltäni,

enkö puhuu tunteistain.

Ihmiset haukkuu tunteettomaks.

Minkäs minä sille teen,

                 jos omaa kieltäni puhu en?