Sommittelua

Anteeksi postailusuuteni, mutta nyt on tylsää, eikä muuta tekemistä :D Joten joo, yritin saada äitin lähtee ABC:lle mun kaa, mutta eihän hän jaksanut lähteä minnekkään :D Mun rupes oikeesti tekee mieli lähtee kauppaa, nii äiti sano et mee ostaa jätskii teboililt. No mä sitte otin ja lähdin pyöräilee puol jäisel tiel kohti teboilia (ja sen yli XD). Siinähän etsin jäätelöö sil luulin et ne ois siel mis kaikki pakastepizzat ja nää, mutta eeeeeei niitten pitää olla siellä missä jätskit on XDDDDDD vittu että osaan olla tyhmä välil. No sitten meen kassalle ja siin on oikeen tomera nuori mies :D se oikeesti oli siin ku ostin jätskii ja kaks kinderii nii se oli sillee "Jätskiä ja vähän munnaatia" Mä olin sillai että juurikin näin ;D No hauska mies kerrassaan. Nytte äiti tekee vaivan päälle lettui, mikäs täs :D

Täs on nyt pari kesän kuvaa. Älysin tossa Katin kanssa puhuttuani niitten tarkotuksen. Tossa kaikki muu on vanhaa tai hajanaista, paitsi toi pikkunen puuntaimi. En sillo älynny et noil on joku sanoma noil kuvil. Kyl niil vaan on. Aina vanhan tilalle tulee jotain uutta. Muutenki kuvaaminen on aika tunnepohjaista. Sillon ku sua vituttaa nii sä otat kuvia kaikesta masentavasta ja rikkinäisestä. Mutta jos oikein ajattelee niin niistäkin saa kauniita ja iloisia. Ne on ne kuvauksen salat. Rumasta saa kaunista ja kauniista saa rumaa. Esim. Katin keksimä idea. Kysyy joltakin mikä on rumaa ja inhottavaa ja vastaukseksi tulee esim. loska. Mutta kyllä loskastakin saa kaunista, esim jos saa valon tulemaan oikeasta kohtaan, että valonsäteet heijastuu jostakin loskalätäköstä, siitä saa kaunista. Nää on kyl oikeesti mielenkiintosii asoita, joita ei useimmiten kamalasti mieti.