The best day of my life

JOOO aaahhhhhhhh! Te kaikki tiiätte et olin siel a7x keikal?!! NO JOOOOOOOOO HEI SE OLI OIKEESTI MUN ELÄMÄN YKS IHANIMMIST HETKISTÄ!!! oke nyt rauhotutaan. Jos mä aluks selitän pinnallisesti ja sit vähä syvällisemmi? oki. 

Elikkä. Koulussa mul oli hirveet kiksit päällä eikä ketää jaksannu kiinnostaa mun kiksailut. Sit ku viimein pääs siitä piinasta pois, juoksin himaa, laitoin tummemmat meikit ja lähin junaa. Junas kuuntelin a7x ja mietin tulevaa. Sitte lopulta pääsin sinne massa keskelle jonottaa Ella ja Jessen kaa. 1,5h mä siinä niitte kaa olin? Ne oli kyl ollu vähä pidempää. Päästihä me tottakai sisää ja sit niin joo Jesse ja Ella oli siel permannol ja mä katsomos. Menin ostaa paitoi mulle ja Jesselle ja ettii mun paikkaa. Sit ku olin yksikseni istumas siinä kaikkie tyyppejen kaa jota vaikutti silt en niit ei vois vittu vähempää kiinnostaa, halusin enemmä ku mitää muuta sinne permannolle. Kävin viel kysyy järjestelmänvalvojilt et oisko mul mitää saumaa päästä sinne, no ei tietenkää. Istuin sitte yksinäni siinä.

Sit alko se joku ruottalainen bändi soitta (avatar), joka oli iha sairaan syvältä perseestä XD Siis se oli vaa matkinnu kaikkii muit bändei nii hienosti että! Sanoist ei saanu mitää selvää ja melodiat oli tylsiä (jos niitä edes oli). Ehkä ne vielä paranee tässä.

5fdp! Se oli kyllä omaalaatuaan se laulaja. Osas nostattaa tunnelman kattoo tosta vaa, ja vaikka ei osannu sanoi (paitsi mitä parii kertaa kuunnellu niit biisei poikkeuksena coming down ja remember everything) nii ei se mitää haitannu. Ja kyl seki bändi on vaa nii hyvä. Ei kyllä voita itte pääbändii ;)

Ja lopultakin, AVENGED SEVENFOLD! ku ne käveli siihe lavalla sillai tyynen rauhallisesti, mä olin kaikkee muuta ku tyyni. Mä alan nauraa hysteerisesti yrittäen ottaa happee samalla. Se oli hulluu ja sit ku ne soitti niit biisei tunnelma oli iha taivaallinen ja ku osas viel kaikki biisit ulkoo. Mä en voi ylistää edes sitä tunnetta miskä siinä tuli. Semmonen kunnon valaistuminen ja puhdistuminen ja kaikki ihana ja aaaahhh. Mä hengitin sitä musiikkii. Se ruokki mua jollaki hullulla tavalla. En oo ikinä eläytyny musiikkii noin paljon. Vedin niiin täysii etten ees tienny pystyväni pomppimaan ja takomaan ilmaa ja laulamaan täysii 1,5h putkee. Ei unohdeta moshausta jonka takia niskat nytte kipeet XD Se tunnelma oli niin täydellinen. Tunsin niin montaa tunnetta samaa aikaa. Sit otetaa esimerkiks Fiction. Ne oli omistannu sen The Reville. Siis ihmiset alkaa sytyttelee lamppui kännyköist, minä mukaanlukien ja laulamaan mukana. Sitte ku tuli Revin kohta laulaa semmonen minisoolo, nii sitä ei laulannu kukaa niistä, ne vaa soitti ja niit tunteit pysty melkee hengittää. Se oli iha hullun hienoo. Nyt mul tulee jokasest a7x biisist kylmiiväreit. Se on ainoo bändi jota oon rakastannu ja rakastan. Sit ku ne veti vanhempii biisei, tyylii niitte tokalt levylt, nii osasin neki ja se oli iha helvetin huippu fiilis ku biisit, jota sä oot vasta alkanu kuuntelee, nii kuulet ne livenä. Oh fuck. Tai ne biisit jota oot kuunnellu enite tai pisimpää ja sit kuulet livenä. TAI NO KAIKKI BIISIT! Oikeesti aaaarghhhh. Sit ku oli Synin ja Arinin soolot. En oo nähny ketää joka ois kitaran kaa noin yhtä. Siis Syn veti niin tunnepohjalt ne. Sen huomas et se rakasti sitä mitä se teki, se rakasti sitä kitaraa. Oi juma. Ja sitte Arin. Se osotti kyllä että se osaa soittaa rumpuja. Huhhuijjaa. Mite joku osaa? Ja se kyl osotti et se ei aijo astuu Revin saappaisii, vaa hommaa omat mut paljon piennemmät. Nöyrääää. SE OLI TAIVAAALLINEN KOKEMUS!

Kuten arvata saattaa mul on nytte keikkamasis. Haluun vaa sinne. Tohon hetkeen millo  toi kuva on otettu. Takas siihe tunnetilaa. Nyt mul on semmonen olo et et et emmä osaa ees selittää. Se keikka muutti mua. Joteki tuli semmonen eletään päivä kerrallaa eikä suunnitella tulevaisuutta liian tarkasti. Se kuiteki muuttuu. Mite ne osaa välittää tollassii viboja sinne katsomoo? Vai olinks mä vaan ainoo. Ehk jokanen sai oman sanomansa.